Ymmärsin kunnan asioiden merkityksen kuntalaisille kahdeksan vuotta sitten, kun molemmat lapseni sairastuivat koulurakennuksen sisäilmaongelmien vuoksi.
Vanhempi lapsista ehti olla koulussa pidempään, ja kolme vuotta oireilun alkamisen jälkeen hänen terveytensä romahti niin, että hän joutui käymään peruskoulun viimeiset luokat kotiopetuksessa. Vaikka hän on vuosien myötä toipunut ja kykenee eristyksissä vietettyjen vuosien jälkeen jälleen liikkumaan kodin ulkopuolella, jäi peruskoulusta ikuiseksi muistoksi joukko huonoon sisäilmaan liittyviä sairauksia, kuten kemikaaliyliherkkyys ja krooninen väsymysoireyhtymä. Nuorempi lapsi pelastui, koska hänet saatiin siirrettyä ajoissa terveempään kouluun. Tosin sitä ennen hän altistui lisää kahdessa eri väistötilassa.
Lasten sairastumisen myötä aloin selvittää koulun kuntoa. Kaupunki kiisti ensin sisäilmaongelmat ja leimasi meidät ja muut oireilijat luulosairaiksi. Kun vanhemmat yhdistivät voimansa ja henkilöstökin avautui oireilustaan, löytyikin tutkimusraportteja, joista rakennuksen sisäilmaongelmat paljastuivat. Kaupungin oli kovenevan painostuksen myötä lopulta pakko ryhtyä toimenpiteisiin.
Se oli minun tieni politiikkaan. Näen kuntapolitiikan yhteisten asioiden hoitamisena, kehityksen suuntaan vaikuttamisena, kuntalaisten äänen tuomisena niiden viranhaltijoiden korviin, jotka asioita valmistelevat ja tuovat päätettäväksi. Näen kunnan toimielimet paikkana tuoda esiin erilaisia näkökulmia, vaikuttaa päätösten sisältöön ja tehdä aloitteita, joiden myötä kunta on parempi paikka asukkailleen ja yrityksilleen.
Uskon, että koulun huonoa kuntoa ei haluttu myöntää siitä inhimillisestä syystä, että uuden koulun rakentamiseen tarvittavaa rahaa ei ollut. Monessa kunnassa muhii kiinteistökriisi, kun hyvinä aikoina 1970-80-luvuilla rakennetut ja sen jälkeen korjausvelkaa keränneet rakennukset alkavat olla yksi toisensa jälkeen tiensä päässä. Samaan aikaan pitäisi investoida vesi- ja viemäriverkostoon, teihin, liikuntapaikkoihin sekä uusien asuin- ja teollisuusalueiden rakentamiseen. Kun rahat ovat tiukoilla, kuten ne julkisella sektorilla ovat, joudutaan hankalien valintojen eteen. Tekohengitetäänkö ongelmaista koulurakennusta, jotta saadaan rakennettua uusi päiväkoti? Vai olisiko palloiluhallin tarve suurin, jotta saadaan ihmiset liikkumaan? Tai ehkä sijoitetaankin rahat nyt teollisuusalueen infraan tavoitellen uusia yrityksiä kuntaan ja toivoen, että tulevilla tonttikaupoilla ja verotuotoilla saadaan rahoitettua kuntalaisten tarpeet.
Minä pyrin valtuustoon, koska haluan olla punnitsemassa näitä vaikeita päätöksiä oman asiantuntemukseni ja kokemukseni kautta. Koska haluan varmistua siitä, että päätökset perustuvat oikeaan ja riittävään tietoon ja että niiden vaikutukset haavoittuvammassa asemassa oleviin, kuten lapsiin ja nuoriin, ympäristöön ja eläimiin, selvitetään ja punnitaan ennakolta. Koska minusta kunnan pitää toimia avoimesti ja vastuullisesti. Koska näen tärkeäksi tehdä sellaisia ratkaisuja, joilla kaupungin taloutta hoidetaan kestävästi.
Siksi olen ehdolla.
